Timo Ahopelto

Kirjoitin kolumnin vuoden 2013 ensimmäiseen Tekniikka & Talous -lehteen. Kiireisille lukijoille lyhyt yhteenveto tässä, ja varsinainen pidempi teksti alla:

• Suomen pelastamiseen tarjotaan ratkaisuksi 200,000 perinteisen alan työpaikkaa palveluissa ja teollisuudessa, mikä on hyvin haastava tavoite.
• Suomen pelastusraporteissa on kaikissa sivuutettu startup-yritykset lähinnä kiinnostavana kuriositeettina. Raporteissa on näin unohdettu yksi keskeisimmistä uuden maailmantalouden vetureista.
• Startup-yrityksissä työn tuottavuus on noin 10-kertaista verrattuna palveluihin ja teollisuuteen. Siksi 20,000 työpaikkaa näissä korkean tuottavuuden yrityksissä pelastaa Suomen ja on realistinen tavoite.

– –

SUOMEN PELASTAJILLA ON VÄÄRÄT RESEPTIT

Suomessa on ahkerasti selvitetty miten romahtamassa olevan hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitus turvataan. Kerron teille nyt ainoan mahdollisuutemme, jonka kaikki ovat sivuuttaneet. Väitän, että startup-yritykset pelastavat Suomen kasvattamalla työn tuottavuutta.

Tähän mennessä ehdotetut ratkaisut ovat menneestä maailmasta. Konsulttiyhtiö McKinsey ansiokkaasti lanseerasi käsitteen kantosuhde: jotta yksityinen sektori voi elättää muut, täytyy luoda 200,000 uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. McKinseyn mukaan 70% uusista työpaikoista tulee paikallisista palveluista ja valtaosa lopuista pääomaintensiivisen teollisuuden kilpailukyvyn turvaamisesta. Työn tuottavuuden kasvu ei ratkaise ongelmiamme, koska IT-vallankumouksen aikainen 4% työn tuottavuuden vuosikasvu on mahdotonta.

Väitän, että näin ei ole.

McKinsey on unohtanut analysoida raportissaan yhden maailmantalouden keskeisimmän uuden kasvun voiman: startupit, joissa työn tuottavuus on 10-20 kertaa korkeampaa kuin muualla. McKinsey unohti, että startupit tuovat ison askelmuutoksen suomalaisen työn tuottavuuteen. Rakenteiden muutos tapahtuu jo maailmalla, mutta Suomessa se taitaa olla liian hurja jo ajatuksenakin.

Todistan väitteeni laskuharjoituksella. Yrityksen liikevaihto työntekijää kohden on yksi työn tuottavuuden mittari. Metsäyhtiö UPM:n työntekijä tuotti viime vuonna 400,000 euroa liikevaihtoa – esimerkki pääomaintensiivisestä teollisuudesta – ja Mehiläisen lääkärikeskuksilla 70,000 euroa – esimerkki paikallisista palveluista. Googlella tuottavuus on 3- ja 16-kertainen verrattuna näihin esimerkkeihin, ja kotimaisella 500,000 dollaria päivässä liikevaihtoa tekevällä Supercell-peliyhtiöllä 6- ja 30-kertainen. Nyt joku sanoo, että Supercell ja Google ovat poikkeuksia. Eivät ne ole. Samanlaisia yrityksiä on jo nyt useita itämässä.

Vielä yksi kirvelevä esimerkki: Meriteollisuus ry kertoi, että STX:n Turun-telakan häviämä 900 miljoonan euron laivatilaus olisi tuonut 12,000 miestyövuotta. Tämä on 75,000 euroa työntekijävuotta kohden. Olisiko aika hyväksyä, että rakennemuutos laivoista tuottavampaan työhön on välttämätön?

Oletetaan varovaisesti, että globaalisti toimivan kasvuyrityksen työn tuottavuus on 10-kertaista verrattuna Mehiläiseen, UPM:ään ja STX:n laivaan. Tämä on käypä vertailuluku, koska todellisuudessa työn tuottavuus monissa palveluissa on Mehiläistä heikompaa ja UPM:n luku on teollisuusyritykselle kova.

200,000 normaalityöpaikan sijaan voidaan Suomen ongelma ratkaista luomalla 20,000 työpaikkaa globaalisti toimiviin startup-yrityksiin, joissa työn tuottavuus on 10-kertaista. Lisäksi nämä yritykset tuovat koko liikevaihtonsa ulkomailta ja houkuttelevat ulkomaisia suoria sijoituksia, toisin kuin paikalliset palvelut tai paperikoneet, joista viimeisin on rakennettu Suomeen vuonna 1998.

Väitän, että fokusta Suomen pelastamisessa täytyy tarkastaa. Poliittisten juhlapuheiden sijaan startupit pitää ottaa vakavaksi osaksi Suomen pelastusohjelmaa.