Blog Archives
MODERNIA SUOMALAISTA ISÄNMAALLISUUTTA
Ohessa vuoden 2013 viimeinen Tekniikka&Talous -kolumnini itsenäisyyspäivän innoittamana. Olen pohtinut tätä aihetta jo pidempäänkin ja nyt tuli hyvä heti kirjoittaa ajatuksia paperille.
– –
MODERNIA SUOMALAISTA ISÄNMAALISUUTTA
80- ja 90-luvuilla käärittiin uskomattomia voittoja, piilotettiin verot monimutkaisiin yritysrakenteisiin ja paettiin ulkomaille jos ei jouduttu vankilaan. Kasinotalous pyöri oman navan ympärillä.
Nyt 2000-luvun yrittäjä on iloinen veronmaksaja, joka haluaa antaa takaisin yhteiskunnalle, jonka rakentamissa puitteissa hän vaurastui. Hän on huolissaan kotimaastaan Suomesta vaikka voisi rahoineen elää missä tahansa.
Mitä ihmettä on tapahtunut? Ihmisten puheet lähentelevät edesmenneen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin paatosta: ”Suomi on paras maa meille suomalaisille ja sitä kannattaa puolustaa.” Meistä on tullut ehkä yllättäenkin isänmaallisia. Talvisodan ja sotakorvausten kaltainen talkoohenki nousee kivuliaan rakennemuutoksen partaalla. Tuntuu siltä, että omaa etua eivät enää tavoittele kuin puolueet, muutama kuoleva etujärjestö, huippu-urheilijat ja vain kaikista jääräpäisimmät vanhan rahan poterot.
Moderni suomalainen isänmaallisuus on kuin 40-luvulta. Rydin ja Mannerheimin tavoin tehdään maailmalla kauppaa ja etsitään saksalaisia panssarinyrkkejä, jotta saadaan ainakin torjuntavoitto. Nykyhetken isänmaallisten aseet ovat ulkomaisia sijoituksia, sairaanhoitajia Vietnamista, venäläisiä turisteja, Googlen palvelinkeskuksia ja opiskelijoita Aasiasta. Moderni suomalainen isänmaallisuus tarkoittaa lisää ulkomaalaisia, koska muuten ei taaskaan selvitä.
Mielestäni tämä on hyvin kiehtovaa. Maailman ongelmien sijaan halutaan ratkaista oman kansallisvaltion ongelmat maailman tarjoamien resurssien avulla. Kaikessa isänmaallisuudessa ja talkoohengessä on kuitenkin loppuen lopuksi kyse itsekkyydestä: Suomi on sopivankokoinen ja helposti käsitettävä osa maapalloa, ja uskomme pystyvämme luomaan siitä viidelle miljoonalle ihmiselle maailman parhaan paikan elää. Vieraaseen apuun ei edelleenkään kannata luottaa, mutta sitä kannattaa houkutella ja käyttää milloin itse tarvitsee.
Mielestäni tämä on paitsi kiehtovaa niin myös positiivista. Maailman ongelmien ratkomisen sijaan pienet resurssit kohdennetaan luomaan Suomesta ja suomalaisista mallikansaa, jonka perässä isommatkin voivat parantua. Vaikutus maailmaan on suurempi kuin millään muulla tavalla on saavutettavissa. Isänmaallisuus ei ole enää Koskenkorvaa ja marssilauluja saunanlauteilla vaan kokeneiden ihmisten neuvonantoa nuoremmalle porukalle ilman rahallista korvausta. Palkkiona on tunne, että olen antanut jotakin takaisin.
Eräältä yrittäjältä kysyttiin paneelikeskustelussa, onko hän isänmaallinen. Koska termillä on nahkapäistä painolastia, meni hän punaiseksi ja kiemurteli itsensä ulos vaikka mieli olisi tehnyt vastata myöntävästi. Otankin tähän loppuun itse rohkean askeleen: olen isänmaallinen mies.
Osinkoverouudistus ei saavuta tavoitteitaan
Ohessa tämänaamuinen Tekniikka ja Talouden kolumnini. Aihe on kuuma, ja tietysti käsittelytapakin tässä tekstissä kolumnille tyypillinen, keskustelua herättelevä. Kommentit ovat tervetulleita!
– –
HALLITUKSEN OSINKOVEROUUDISTUS EI SAAVUTA TAVOITTEITAAN
Kasvuyrittäjät ovat tänä vuonna jo kolme kertaa vetäneet kahvit väärään kurkkuun. Syynä ovat olleet hallituksen osinkoveron uudistamista koskevat sekavat ehdotukset, jotka seilaavat äärilaidasta toiseen.
Kerron seuraavassa objektiivisesti, ilman kuumia tunteita tai kenenkään edunvalvontaa miksi viimeisinkin ehdotus, jonka mukaan yli 150,000 euron osinko on aina ansiotuloveron alaista, on järjetön. Tämä ehdotus ei edistä yhtään hallituksen omaa tavoitetta.
Hallituksen ykköstavoite on luoda pitkäjänteistä omistajuutta ja lisätä yritysten riskinottoa. Voittopääomat pitää jättää kasvattamaan yrityksiä sen sijaan, että omistajat nostavat ne osinkoina itselleen. Jos yli 150,000 euron osinkoa verotetaan tuloverona, niin Suomen kasvuyritysten omistajien rationaalisin vaihtoehto on myydä yrityksensä nopeasti. Tällöin korkean ansiotuloveron sijaan voi kerralla napata voitot alhaisemman pääomatuloveron prosenteilla.
Perustelen asian pyöreillä numeroilla. Oletetaan, että yrityksesi saattaa pystyä jakamaan seuraavat kymmenen vuotta osinkoa miljoona euroa vuodessa, mikäli kaikki menee kuin elokuvissa ja kannattava kasvu jatkuu. Tämä on hyvin epävarmaa, koska yrittämisessä on aina valtava riski. Hallituksen ehdotuksen mukaan maksat tästä veroa noin puolet, eli kymmenessä vuodessa viisi miljoonaa. Jos nyt myyt yritykseni kymmenellä miljoonalla heti, maksat veroa vain kolme miljoonaa ja lisäksi sinulla on riskittä kaikki tämä raha heti käytössäsi. Kumman vaihtoehdon sinä valitsisit? Kyllä – juuri siten minäkin valitsisin. Hallituksen ehdotus tarkoittaa kannattavien kasvuyritysten aikaista myyntiä ulkomaille.
Arvaan, että moni lukija jo miettii vastauksena pääomatuloveron nostoa. Se ei ole valitettavasti mahdollista, koska silloin kasvuyrityksiä ei enää edes perusteta Suomeen.
Hallituksen toinen päätavoite on estää juristien ja lääkäreiden kikkailu, jossa tulot nostetaan osinkoina ja vältetään ansiotulovero. Valitettavasti hallituksen ehdotus ei vaikuta näihin ryhmiin: kun ensin omasta firmasta kustantaa työsuhdeasunnon, työsuhdeauton, puolisolle vähän palkkaa hanttihommista ja nipun vakuutuksia, on 150,000 euroa osinkoa sen päälle enemmän kuin suurin osa tuosta porukasta koskaan tienaa tai tarvitsee muuhun elämiseen. Ja jos tienaa, voi rahan jättää yrityksen taseeseen ja nostaa sitä rauhassa vuosittain 150,000 euroa vaikka kuolemaansa saakka. Hallituksen ehdotus ei vaikuta tämän ryhmän verotukseen mitenkään.
Lopuksi vielä yksi varma asia: näin sekavat viestit maan hallitukselta eivät ainakaan lisää Suomen houkuttelevuutta sijoituskohteena. Ulkomainen raha, jota Suomeen tarvitsemme, arvostaa vakautta.
Uskon ja toivon koko sydämestäni, että loppuen lopuksi pakon edessä järkevä päätös syntyy.
Verotuksella ei kannusteta yrityksiä kasvuun
Kirjoitin Tekniikka&Talouteen (17/2013) kolumnin verotuksesta. Aihe on hyvin ajankohtainen, uudistihan hallitus äskettäin yrittäjien verotusta. Olen sitä mieltä, että oikeisiin kasvuyrityksiin ja kasvuyrittäjiin ei hallitus juurikaan pysty verotuksella vaikuttamaan.
– –
Verotuksella ei kannusteta yrityksiä kasvuun
Hallitus sääti osinkoverotusta, jotta kasvuyrittämiselle olisi lisää kannustimia. Suomessa uskotaan, että verotuksella saadaan paikalleen jääneet yritykset ottamaan riskiä ja kasvamaan. Näin ei ole. Todellisuudessa verotuksella, kasvuyritysten syntymisellä ja yrittäjän riskinotolla ei ole keskenään mitään tekemistä.
Kansainvälisesti kasvuhakuiset yritykset ja yrittäjät ovat suuri osa Suomen pelastusta. Nämä tuovat ulkomaisia sijoituksia, kaiken liikevaihtonsa rajojen ulkopuolelta ja luovat korkean tuottavuuden työpaikkoja. Näihin yrityksiin verotus ei vaikuta.
Parhaat kansainvälisesti kasvuhakuiset yritykset syntyvät, koska ne on pakko perustaa ja niitä on pakko kasvattaa. Yrittäjä ei voi jättää visiotaan toteuttamatta. Hän ei voi elää ajatellen, että jätti tilaisuuden käyttämättä. Yrittäjä haluaa luoda uutta, ja tätä yrittäjän tahtoa ei poliitikko tai verottaja voi lisätä eikä tappaa.
Todellinen kasvuyrittäjä ei ensisijaisesti mieti, miten optimoi omat veronsa. Hänen riskinottonsa ei riipu voittojen tai osinkojen verotuksesta. Todellinen yrittäjä miettii, miten pystyy tekemään tavoitteistaan totta, ja ottaa niin paljon riskiä kuin tavoitteiden toteuttaminen järkevästi vaatii.
Poliittista yrittäjyyskeskustelua Suomessa on kauttaaltaan viihdyttävää seurata. Kansainvälinen kasvuyrittäjä on valtiontalouteen tupsahtanut uusi lihantuotantoeläin, josta kukaan ei oikein tiedä, missä sitä kasvatetaan ja mitä sille pitäisi syöttää.
Olen viimeisen kolmen vuoden aikana ollut sijoittamassa yli kolmeenkymmeneen yritykseen. Vaikka yritykset ovat täysin eri toimialoilta, on niissä yksi yhteinen piirre: perustajat eivät ole miettineet verotusta. He ovat miettineet missä ja millä resursseilla pystyvät luomisvimmaansa parhaiten toteuttamaan.
Yrittäjän kannalta verotus ei ole keskeisin toimintaedellytys, jonka valtio tai poliitikot voivat toimillaan saada aikaan. Verokikkailu ruokkii laiskoja yrityksiä. Verotuksesta puhuminen on Suomessa poliittista nollasummapeliä, jossa joku saa, joltain toiselta viedään ja kaikki ovat kateellisia toisilleen. Todellinen yrittäjä on todella kaukana tästä keskustelusta.
Mitä valtio voi sitten tehdä? Kaikista tärkeimpiä kansainväliseen huippuun tähtäävälle yrittäjälle ovat paikallisesti Suomessa saatavilla olevat resurssit: huippuyksilöitä tuottavat korkeakoulut, toimiva paikallinen riskirahoitusmarkkina, Suomen kyky houkutella ulkomaisia huippuosaajia, innostava yrittäjyyskulttuuri ja tarvittava maailmanluokan osaaminen. Jos nämä eivät ole kunnossa, muuttavat oikeat kasvuyrittäjät muualle, koska voivat Suomen ulkopuolella toteuttaa visionsa parhaiten.
Suomen kilpailija ei ole Viro, jossa verot ovat kevyempiä kuin meillä. Suomen oikea kilpailija on Piilaakso, jossa suurella joukolla ihmisiä on asenne ja osaaminen kohdallaan. Ensimmäiset kovat kasvuyrittäjät ovat jo sinne muuttaneet
200,000 työpaikkaa ei pelasta Suomea
Kirjoitin kolumnin vuoden 2013 ensimmäiseen Tekniikka & Talous -lehteen. Kiireisille lukijoille lyhyt yhteenveto tässä, ja varsinainen pidempi teksti alla:
- Suomen pelastamiseen tarjotaan ratkaisuksi 200,000 perinteisen alan työpaikkaa palveluissa ja teollisuudessa, mikä on hyvin haastava tavoite.
- Suomen pelastusraporteissa on kaikissa sivuutettu startup-yritykset lähinnä kiinnostavana kuriositeettina. Raporteissa on näin unohdettu yksi keskeisimmistä uuden maailmantalouden vetureista.
- Startup-yrityksissä työn tuottavuus on noin 10-kertaista verrattuna palveluihin ja teollisuuteen. Siksi 20,000 työpaikkaa näissä korkean tuottavuuden yrityksissä pelastaa Suomen ja on realistinen tavoite.
– –
SUOMEN PELASTAJILLA ON VÄÄRÄT RESEPTIT
Suomessa on ahkerasti selvitetty miten romahtamassa olevan hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitus turvataan. Kerron teille nyt ainoan mahdollisuutemme, jonka kaikki ovat sivuuttaneet. Väitän, että startup-yritykset pelastavat Suomen kasvattamalla työn tuottavuutta.
Tähän mennessä ehdotetut ratkaisut ovat menneestä maailmasta. Konsulttiyhtiö McKinsey ansiokkaasti lanseerasi käsitteen kantosuhde: jotta yksityinen sektori voi elättää muut, täytyy luoda 200,000 uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. McKinseyn mukaan 70% uusista työpaikoista tulee paikallisista palveluista ja valtaosa lopuista pääomaintensiivisen teollisuuden kilpailukyvyn turvaamisesta. Työn tuottavuuden kasvu ei ratkaise ongelmiamme, koska IT-vallankumouksen aikainen 4% työn tuottavuuden vuosikasvu on mahdotonta.
Väitän, että näin ei ole.
McKinsey on unohtanut analysoida raportissaan yhden maailmantalouden keskeisimmän uuden kasvun voiman: startupit, joissa työn tuottavuus on 10-20 kertaa korkeampaa kuin muualla. McKinsey unohti, että startupit tuovat ison askelmuutoksen suomalaisen työn tuottavuuteen. Rakenteiden muutos tapahtuu jo maailmalla, mutta Suomessa se taitaa olla liian hurja jo ajatuksenakin.
Todistan väitteeni laskuharjoituksella. Yrityksen liikevaihto työntekijää kohden on yksi työn tuottavuuden mittari. Metsäyhtiö UPM:n työntekijä tuotti viime vuonna 400,000 euroa liikevaihtoa – esimerkki pääomaintensiivisestä teollisuudesta – ja Mehiläisen lääkärikeskuksilla 70,000 euroa – esimerkki paikallisista palveluista. Googlella tuottavuus on 3- ja 16-kertainen verrattuna näihin esimerkkeihin, ja kotimaisella 500,000 dollaria päivässä liikevaihtoa tekevällä Supercell-peliyhtiöllä 6- ja 30-kertainen. Nyt joku sanoo, että Supercell ja Google ovat poikkeuksia. Eivät ne ole. Samanlaisia yrityksiä on jo nyt useita itämässä.
Vielä yksi kirvelevä esimerkki: Meriteollisuus ry kertoi, että STX:n Turun-telakan häviämä 900 miljoonan euron laivatilaus olisi tuonut 12,000 miestyövuotta. Tämä on 75,000 euroa työntekijävuotta kohden. Olisiko aika hyväksyä, että rakennemuutos laivoista tuottavampaan työhön on välttämätön?
Oletetaan varovaisesti, että globaalisti toimivan kasvuyrityksen työn tuottavuus on 10-kertaista verrattuna Mehiläiseen, UPM:ään ja STX:n laivaan. Tämä on käypä vertailuluku, koska todellisuudessa työn tuottavuus monissa palveluissa on Mehiläistä heikompaa ja UPM:n luku on teollisuusyritykselle kova.
200,000 normaalityöpaikan sijaan voidaan Suomen ongelma ratkaista luomalla 20,000 työpaikkaa globaalisti toimiviin startup-yrityksiin, joissa työn tuottavuus on 10-kertaista. Lisäksi nämä yritykset tuovat koko liikevaihtonsa ulkomailta ja houkuttelevat ulkomaisia suoria sijoituksia, toisin kuin paikalliset palvelut tai paperikoneet, joista viimeisin on rakennettu Suomeen vuonna 1998.
Väitän, että fokusta Suomen pelastamisessa täytyy tarkastaa. Poliittisten juhlapuheiden sijaan startupit pitää ottaa vakavaksi osaksi Suomen pelastusohjelmaa.
Timo Ahopelto 