Saisinko lisää ulkomaalaisomistusta Suomeen, kiitos.
Tässä uusi Tekniikka&Talous -kolumni, jonka kirjoitin ulkomaisesta omistuksesta Suomessa. Aihe on tietenkin todella ajankohtainen ja herättää vahvoja mielipiteitä niinkuin homejuusto.
—
LISÄÄ ULKOMAALAISOMISTUSTA SUOMEEN, KIITOS!
Rakastamme päivitellä kuinka hyvät suomalaiset yritykset myydään ulkomaille. Kurtistamme kulmiamme kun ulkomaisten sijoittajien rahat löytävät maamme parhaisiin kasvuyrityksiin. Nämä ovat pahoja asioita. Olemme huolissamme ulkomaisesta omistuksesta.
Minä en ole tästä huolissani. Päinvastoin, olen huolissani että ulkomaalaiset eivät sijoita Suomeen tarpeeksi rahaa, ja että suomalaisia yrityksiä ei myydä riittävästi ulkomaille.
Katsotaan tilastoja. Vuonna 2010 suorien ulkomaisten sijoitusten kanta sisäänpäin Suomeen oli 36% BKT:stä. Samaan aikaan ulospäin menee 57% BKT:stä. Ulkomaalaisomistuksessa olevien yritysten osuus Suomen teollisuustuotannosta on noin 20%, kun vastaava osuus Ruotsissa on 40%. Vertailemalla näitä lukuja huomaa, että jatkaen samalla radalla pääomaköyhä maamme säilyykin köyhänä.
Suomi siis tarvitsee lisää ulkomaista rahaa. Ulkomaiset suorat sijoitukset ovat tärkeä osa pääomanmuodostusta. Investoinnit luovat pohjan kestävälle kasvulle ja kehitykselle.
Erityisesti nuorille kansainvälisille kasvuyrityksille ulkomaalaisen sijoittajan raha on usein suomalaista arvokkaampaa. Se on osaavaa, verkottunutta ja sillä on syvemmät taskut. Hyvät sijoittajat eivät rakenna yritystä mutta huonot voivat sen pilata.
Erityisen hyvin tämän on ymmärtänyt Israelin valtio, joka osaa tuoda maahan rahaa. Se on esimerkiksi huomannut, että terveys- ja bioteknologian alueella Israelissa on aukko osaamisessa ja pääomissa. Valtio antoikin hyvin avokätisin ehdoin kansainväliselle Orbimed-huippurahastolle 50 miljoonaa dollaria, jonka rahasto kasvatti markkinoilla yli nelinkertaiseksi, lopulta 222 miljoonan dollarin potiksi. Tämä rahasto sijoitetaan nyt israelilaisiin yrityksiin ulkomaisten ammattilaisten hallinnoimana, ja he saavat työstään kovan palkkion. Tässä suomalaisittain katsottuna vähän liiankin hövelissä teossa on taustalla paljon älyä.
Israel on lisäksi ylpeä myydyistä yrityksistään, jotka on luotu valtion vahvasti tukemassa ekosysteemissä. Viime vuonna korkean teknologian yritysmyyntien yhteisarvo oli 5.6 miljardia dollaria. Edellinen huippu oli kymmenen miljardia vuonna 2006. Keskimäärin joka vuosi myydään noin yksi Nokia.
Mitä Israel näistä myydyistä yrityksistä hyötyy? Paljonkin, koska yrittäjät jäivät maahan perustamaan uusia yrityksiä, monet ostetuista yrityksistä jatkavat Israelissa, ja ostojen kautta maahan on syntynyt valtava teknologian ja kaupallistamisen osaaminen. Yrityksiä syntyy, kuolee, kasvaa ja myydään liukuhihnalla.
Ulkomainen raha, omistus ja kasvuyritysten myynnit ovat keskeinen osa Suomen uutta olemusta. Ensi kerralla hurrataan kun ulkomainen käy ostoksilla.
Posted on October 18, 2013, in Yrittäjyys and tagged GungHo, SoftBank, Supercell, Tekniikka&Talous. Bookmark the permalink. Leave a comment.
Leave a comment
Comments 0