Romaanin kirjoittaminen on valtava työ, jonka laajuuden huomaa vasta kun siihen ensimmäistä kertaa ryhtyy. Minulta siihen meni 14 kuukautta. Tämä on ollut mahtava haaste ja oppimiskokemus. Mukana on ollut Suomen parhaita kirjallisia sparraajia. Olen jälleen huomannut, että aina kannattaa tehdä hommia vain itseään osaavampien kanssa.

Sand Hill Road on väljästi tositapahtumiin perustuva veijaritarina yrityksestä, jonka perustimme kahden kaverin kanssa suoraan koulun penkiltä vuosituhannen vaihteessa. Se on kertomus kansainvälisen startup-yrittämisen hulluudesta kun on pakko olla maailman paras vaikka järki sanoo, että pitäisi jo lopettaa. Kirjassa on yhden yrityksen tarina kehdosta Piilaaksoon.

Kannustavia lukijakommentteja on tullut todella paljon. Niihin voi tutustua Sand Hill Road -kirjan Facebook sivuilla.

Päällimmäisinä kommentteina ovat “valtava lukuimu” ja “kansainvälisen startup-maailman realistinen kuvaus”. Olen itse aika huono lukemaan paikallaanpolkevia kirjoja ja tavoitteeni olikin kirjoittaa tarina, joka pitää otteessaan viimeiselle sivulle saakka. Sellainen tarina, jonka itsekin lukisin yhdeltä istumalta läpi. Vahvan tarinan lisäksi halusin pohjaksi syvällisiä yhteiskunnallisia teemoja ja inhimillisiä arvomaailmoja.

Moni on  kysynyt, miksi lähdin kirjoittamaan.  Kirjoitin, koska startup-maailmasta ei ole olemassa yhtään realistista kuvausta. Halusin avata kansainvälisen kasvuyrittämisen arkitodellisuuden laajalle yleisölle. Ihmiset eivät näe Kauppalehden kansikuvien takana olevaa startup-yrittäjän arkea, joka on ihan normaalia kovaa työtä ilman yrittämiseen liitettyä glamouria ja kiillotettua sankaruutta. He näkevät vain pallomeressä makailevia hymyileviä kaveruksia mutta eivät tiedä, että työt alkavat heti salamavalojen poistuttua. Yrittäminen vaatii yli-inhimillisiä uhrauksia, koska kilpailukenttänä on koko maailma.

Aika moni kysyy, jatkanko kirjoittamista. Todennäköisesti. Kirjoittaminen on vähän kuin huumeet ja startup-yrittäminen: niistä ei pääse irti, ja niitä haluaa koko ajan lisää.