200,000 työpaikkaa ei pelasta Suomea
Kirjoitin kolumnin vuoden 2013 ensimmäiseen Tekniikka & Talous -lehteen. Kiireisille lukijoille lyhyt yhteenveto tässä, ja varsinainen pidempi teksti alla:
- Suomen pelastamiseen tarjotaan ratkaisuksi 200,000 perinteisen alan työpaikkaa palveluissa ja teollisuudessa, mikä on hyvin haastava tavoite.
- Suomen pelastusraporteissa on kaikissa sivuutettu startup-yritykset lähinnä kiinnostavana kuriositeettina. Raporteissa on näin unohdettu yksi keskeisimmistä uuden maailmantalouden vetureista.
- Startup-yrityksissä työn tuottavuus on noin 10-kertaista verrattuna palveluihin ja teollisuuteen. Siksi 20,000 työpaikkaa näissä korkean tuottavuuden yrityksissä pelastaa Suomen ja on realistinen tavoite.
– –
SUOMEN PELASTAJILLA ON VÄÄRÄT RESEPTIT
Suomessa on ahkerasti selvitetty miten romahtamassa olevan hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitus turvataan. Kerron teille nyt ainoan mahdollisuutemme, jonka kaikki ovat sivuuttaneet. Väitän, että startup-yritykset pelastavat Suomen kasvattamalla työn tuottavuutta.
Tähän mennessä ehdotetut ratkaisut ovat menneestä maailmasta. Konsulttiyhtiö McKinsey ansiokkaasti lanseerasi käsitteen kantosuhde: jotta yksityinen sektori voi elättää muut, täytyy luoda 200,000 uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. McKinseyn mukaan 70% uusista työpaikoista tulee paikallisista palveluista ja valtaosa lopuista pääomaintensiivisen teollisuuden kilpailukyvyn turvaamisesta. Työn tuottavuuden kasvu ei ratkaise ongelmiamme, koska IT-vallankumouksen aikainen 4% työn tuottavuuden vuosikasvu on mahdotonta.
Väitän, että näin ei ole.
McKinsey on unohtanut analysoida raportissaan yhden maailmantalouden keskeisimmän uuden kasvun voiman: startupit, joissa työn tuottavuus on 10-20 kertaa korkeampaa kuin muualla. McKinsey unohti, että startupit tuovat ison askelmuutoksen suomalaisen työn tuottavuuteen. Rakenteiden muutos tapahtuu jo maailmalla, mutta Suomessa se taitaa olla liian hurja jo ajatuksenakin.
Todistan väitteeni laskuharjoituksella. Yrityksen liikevaihto työntekijää kohden on yksi työn tuottavuuden mittari. Metsäyhtiö UPM:n työntekijä tuotti viime vuonna 400,000 euroa liikevaihtoa – esimerkki pääomaintensiivisestä teollisuudesta – ja Mehiläisen lääkärikeskuksilla 70,000 euroa – esimerkki paikallisista palveluista. Googlella tuottavuus on 3- ja 16-kertainen verrattuna näihin esimerkkeihin, ja kotimaisella 500,000 dollaria päivässä liikevaihtoa tekevällä Supercell-peliyhtiöllä 6- ja 30-kertainen. Nyt joku sanoo, että Supercell ja Google ovat poikkeuksia. Eivät ne ole. Samanlaisia yrityksiä on jo nyt useita itämässä.
Vielä yksi kirvelevä esimerkki: Meriteollisuus ry kertoi, että STX:n Turun-telakan häviämä 900 miljoonan euron laivatilaus olisi tuonut 12,000 miestyövuotta. Tämä on 75,000 euroa työntekijävuotta kohden. Olisiko aika hyväksyä, että rakennemuutos laivoista tuottavampaan työhön on välttämätön?
Oletetaan varovaisesti, että globaalisti toimivan kasvuyrityksen työn tuottavuus on 10-kertaista verrattuna Mehiläiseen, UPM:ään ja STX:n laivaan. Tämä on käypä vertailuluku, koska todellisuudessa työn tuottavuus monissa palveluissa on Mehiläistä heikompaa ja UPM:n luku on teollisuusyritykselle kova.
200,000 normaalityöpaikan sijaan voidaan Suomen ongelma ratkaista luomalla 20,000 työpaikkaa globaalisti toimiviin startup-yrityksiin, joissa työn tuottavuus on 10-kertaista. Lisäksi nämä yritykset tuovat koko liikevaihtonsa ulkomailta ja houkuttelevat ulkomaisia suoria sijoituksia, toisin kuin paikalliset palvelut tai paperikoneet, joista viimeisin on rakennettu Suomeen vuonna 1998.
Väitän, että fokusta Suomen pelastamisessa täytyy tarkastaa. Poliittisten juhlapuheiden sijaan startupit pitää ottaa vakavaksi osaksi Suomen pelastusohjelmaa.
Posted on January 14, 2013, in Yrittäjyys and tagged kantosuhde, kolumni, McKinsey, startup, stx telakka, Tekniikka ja Talous, Työtä tekijöitä tuottavuutta 2020. Bookmark the permalink. 17 Comments.
Timo Ahopelto 
Kuriositeettia ja fokusta! Naurettavan kuuloista..
Hieno keskustelunavaus ja varmasti kuulostaa perinteisesti ajatteleville utopialta. Suomessa ei osata käsitellä kasvuyrityksiä osana politiikantekoa, koska elinkeinoelämämme pyörii vielä savupiipputeollisuuden ehdoilla.
Aivopieru Suomen pelastamisesta, käsittäkseni tällähetkellä valtio kerää verotuloja enemmän kuin koskaan mutta silti velkaantuu ja on velkaisempi kuin koskaan, toisinsanottuna tulisiko meidän kiinnittää myös enemmän huomiota julkisen sektorin tehokkuuteen ? Vuosien 2008-2012 aikana julkiselle sektorille on “luotu” 40 000 työpaikkaa ja yksityisellä sektorilla menetetty n. 70 000 työpaikkaa. Lisäksi Voidaanko pitää oikeasti realistisena tavoitteena että “Perus duunari” työllistyisi näihin startuppeihin ? Startupeissa kuitenkin tuo x10 tehokkuus käytännössä tarkoittaa sitä että koko valveillaoloaika pyhitetään työnteolle ja kuinka moni haluaa saati on kyvykäs sellaiseen ? Myös mikä saisi startup yrittäjät perustamaan firmansa juuri Suomeen jos lahden toisella puolella alkaa olemaan myös houkuttelevat olosuhteet ?
Täysin erimieltä tuosta tehokkuus ajattelusta. Ei kenenkään, ei edes startup yrittäjän tarvitse olla töissä 24/7. Ongelma lienee se, että suomalaiset enenevässä määrin vieroksuvat jopa normaalia 8h työpäivää. Kaiken pitäisi olla helppoa ja vaivatonta ja palkan tulla ilman, että sen eteen tarvitsee nähdä yhtään vaivaa. Perusduunareiden asenteeseen pitää tulla täysi käännös, jotta heitä kannattaa palkata yhtään minnekään. Hatunnosta niille, jotka kannattelevat tätä yhteiskuntaa!
Et ilmeisesti ole ikinä työskennellyt startupissa? Kiistämätön tosiasia on se että kunnianhimoisessa ja nälkäisessä startupissa tehdään töitä 24/7, olen samaa mieltä että perus duunarieiden asenteisiin tarvitaan muutosta mutta voisiko olla niin että vieroksunnan takana kytee kapina vallitsevaa järjestelmää kohtaa jossa koko elämän funtio alkaa olemaan enemmän tai vähemmän työnteko ? Kolikolla on monta puolta 🙂
Reblogged this on PlanMill – Accelerating Your Success!.
Kolumnin tarkoitus on herätellä ajattelemaan massiivista Suomen ongelmaa elinkeinoelämän rakennemuutoksen kautta. Perustuen saamaani palautteeseen siinä on varmasti osittain onnistuttukin.
Startup-yritysten pohjalta syntyvien yritysten tuomaa työn tuottavuuden kasvua ei voi pelastussuunnitelmissa sivuuttaa – – ja Oy Suomi Ab ei selviä ilman sitä – – ja perinteisten ajatusten tilalle pitää saada uutta polttoainetta.
Hyvä keskustelun avaus! Oleellista lienee korkeaan arvonlisään pystyvien yritysten syntyminen, kasvaminen ja osuuden kasvu. Ei sillä ole väliä, onko yritys uusi vai vanha tai liiketoimintamalli vakiintumaton (=startup) vai vakiintunut. Startupeistakin löytyy monenlaista arvonlisan tasoa.
Tämä on erittäin hyvä avaus.
Startup-taloudessa on kuitenkin myös ongelmia. Eräs ongelmista on startuppien suuri epäonnistumisaste. Jokaista Supercelliä kohden on kymmeniä epäonnistumisia. Siinä missä telakalla yksi projekti saattaa kestää kolme vuotta, saattaa startup tuossa ajassa syntyä, kasvaa, tulla myydyksi ja joutua alas ajetuksi uuden omistajan toimesta.
Kuten ylempänäkin todettiin, startupit myöskin vaativat työtahtia, jota on mahdotonta ylläpitää sen 40 vuoden työuran ajan. Maailmalla on asiantuntija-aloja, joissa ei voi tehdä uraa “tavallisena” työntekijänä. Työtahti on sellainen, että elämälle ei kertakaikkiaan jää aikaa ja kymmenessä vuodessa on edettävä johtotehtäviin, tai vaihdettava suosiolla alaa.
Kysymys onkin, että voivatko startupit pyörittää kokonaista taloutta? Ja jos voivat, niin mitä tämä muutos vaatii yhteiskunnalta?
Ensin ajattelin että ompa fiksu kirjoitus ja kaikki vain selvisi kun otti wikipedian auki taskulaskimen käteen ja laski. Näin selvisi STX -pujakat ja raskaan teollisuudet metkut! Mutta sitten menin että hetkinen, pitäisiköhän nämä vastaväitteetkin laskea auki?
“200,000 normaalityöpaikan sijaan voidaan Suomen ongelma ratkaista luomalla 20,000 työpaikkaa globaalisti toimiviin startup-yrityksiin, joissa työn tuottavuus on 10-kertaista.”
Jos ajatellaan että globaalisti toimivan startup yrityksen määre olisi vaikka Supercellin kaltainen, eli noin 3 vuotta toiminut yritys, noin 20 työntekijää (Supercellin kotisivuilla kilistää 22 kaveria laseja ja yksi kuvaa) ja tuo mainitsemasi työn tuottavuuden mittari, eli ainakin 750 000€ liikevaihtoa jokaista työntekijää kohti. Et kerro tarkalleen mihin lukuun nähden työn tuottavuus pitää olla 10-kertaista, joten otin pienimmän mahdollsimman luvun. (Mielestäni siinäkin on ihan riittävästi haastetta.)
Tavoittenasi on siis perustaa suomeen 1000 yritystä, joiden liikevaihto jokaista työntekijää kohti on luokkaa 750 000€ ja joissa on keskimäärin 20 työntekijää. (Juuri niin, 15 Miljardia euroa).
Ymmärrykseni mukaan noin 70% perustetuista yrityksistä lopettaa toimintansa ensimmäisen kolmen vuoden aikana. Olen myös ymmärtänyt. että eräs erittäin tärkeä syy toiminnan lopettamiseen on pääoman puuttuminen ja saamisen vaikeus – suomessa kun ei ole riittävästi pääomasijoitustoimintaa. Jos 70% perustetuista yrityksistä lopettaa, se tarkoittaa, että 1000 kuvaamallasi tavalla menestyvää yritystä varten pitää 2333 jotka lopettavat toimintansa.
Samaten ymmärykseni mukaan, pääomasijoitusta saaneista yrityksistä noin yksi kahdestakymmenestä on ns. Gaselli, eli kasvaa erittäin agressiivisesti. Osa lopettaa toimintansa kolmen vuoden sisällä, huolimatta pääomasijoituksesta. Muut pärjäävät jotakin siltä väliltä, yleensä noin 20% tuottaa voittoa sijoitukselleen. Jos ajatellaan, että tavoittelemasi yritys on ns. Gaselli, se tarkoittaa että perustettavia yrityksiä on kaksikymmentä kertaa enemmän, eli siis 20 000.
Koska nämä 20 000 yritystä edustavat pääasiassa sitä yritysten 30% osaa, jotka selviävät kolmesta ensimmäisestä toimintavuodesta, kaikenkaikkiaan yrityksiä pitää perustaa 66 667 kappaletta. Tämä on normaalitahtia noin kaksi kertaa nopeampaa.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011, peräti 94,2% suomen yrityksistä työllisti alle 10 työntekijää. Keskimäärin suomalaisissa yrityksissä on 4,6 työntekijää. Niinpä uusiin perustettaviin yrityksiin tulee luoda 306 668 työpaikkaa sekä yksi kiire-apulainen joka tekee töitä kerran viikossa.
Koska 70% perustetuista 66 667 yrityksistä lopettaa toimintansa ensimmäisen kolmen vuoden aikana, tätä toimintaa pitää jatkaa kolme vuotta putkeen. Tämän takia perustettuja yrityksiä kertyy yhteensä 200 001 kappaletta. Siis yhtä vaillle sama määrä kuin mitä teollisuuteen perustettavia työpaikkoja piti järkätä. Työpaikkoja startup yrityksin tulee luoda 4,6 kertaa enemmän, eli 920 004 + yksi kolme päivää viikossa tekevä osa-aikainen, joka on 61,9% koko suomen työikäisestä väestöstä.
Itse asiassa, koska 94,2% suomen yrityksistä oli pieniä yrityksiä, voimme ajatella että valtaosa suomalaisista itse asiassa työskentelee jo StartUp -yrityksissä. Osa näistä startupeista vain on toiminut jo yli kolmekymmentäviisi vuotta.
Tämä kaikki siksi, että saisimme aikaiseksi tuhat Gasellia, joidenka omistajat (erityisesti pääomasijoittajana mukaan tulleet omistajat) rikastuvat yli tavallisen ihmisen käsityskyvyn. Ja mikä runsauden sarvi tämä operaatio olisi Sinulle!
Kuulostaako vaikealta? Ei tuo ole vielä mitään verrattuna siihen temppuun, jolla saisimme nämä Gaselliyrityksen äkkirikastuneet maksamaan tulo- sekä yrityksen veronsa suomeen – muuten koko sirkuksesta ei olisi mitään hyötyä.
Todellinen haaste, todellinen ratkaisu on siis saada Sinä ja kaltaisesi kaverit maksamaan kiltisti 29% kaikesta tulostasi veroja Suomeen, ei ulkomaille yritysjärjestelyjen avulla, luopumaan näennäiskaupasta ja shorttaamisesta saaduista tuloista kokonaan ja pelaamaan reilusti.
Olenkin ihmetellyt miksi näitä alkavia yrityksiä ei ole otettu laskuihin mukaan, vaikka esim. Israelissa, Piilaaksossa ja jopa Ruotsissa ne ovat tärkeä talouden toimija. Suomen teollisuus kuolee halusi SAK tai ei. Jotain uutta pitää keksiä.
Startupit pitää luonnollisesti ottaa mukaan ansallista ja myös yritysten strategiaa luotaessa. Kaikki yritykset ovat olleet sellaisia aikoinaan. Kyse on myös siitä, miten syntyy laadukkaita startteja. Käytännössä niin tapahtuu, kun innovatiivisille ja lahjakkaille ihmisille luodaan yritysten ja yhteiskunnan taholta suotuisat olosuhteet. Niihin voidaan vaikuttaa verotuksella, infrastruktuurilla, rahoituksella ja muilla vastaavilla kovilla toimenpiteillä. Kuitenkin kokemukseni mukaan ratkaisevinta on asenne ja ajatteluilmapiiri. Innovaatiokulttuurin vaaliminen olisi nyt kaikkien siihen kykenevien yhteinen suuri THING. Loistavaa, että Ahopelto toimii juuri näin. Uskon vuorenvarmasti bottom up prosessiin juuri tässä vaiheessa.
Samaan aikaan pitää poliittisessa päätöskulttuurissa tapahtua muutos vastaanottavaksi tällaisille vakavasti otettaville aloitteille ja nähdä näiden “keskustelustartuppien” merkitys ja arvo yli perinteisen ääntenkalastelu- ja kannatusmittauspolitiikan.
Hyvä kirjoitus! Huomiota on kiinnitettävä enemmän, millaisia työpaikkoja pyritään luomaan. Mutta ihan näin helpolla ei päästä. Tuottavuus valtion menojen kattamisen näkökulmasta on hiukan eri. Yhden Supercell-työpaikan ansiotulojen verotuotto valtiolle ei liene kuin 1,5-kertainen verrattuna UPMään tai Mehiläiseen. Yhteisöverotuotto on toki merkittävä, jos yhtiön kaikki voitot tuloutuvat Suomeen Applen otettua oman osuutensa myynnistä.
Start-up tai ei, valtion kannalta oleellista on tässä kolumnissa mainittu rahan suunta: jostain muualta Suomeen. Ainoastaan siten luodaan Suomeen lisää vaurautta. Jos me täällä maan sisällä siirtelemme rahoja toisillemme, siinä vain jakautuu olemassaaoaleva potti uudelleen.
Se, tuleeko raha paperin, laivojen vai bitten myynistä ei loppujen lopuksi niin kauhean paljon merkkaa – mutta tosiasiahan on, että paperin ja monen muun fyysisen tuotteen osalta olemme jo menettäneet kilpailukymme. Myykäämme siis bittejä, korvavalolaitteita tai mitä tahansa josta maailmalla ollaan valmiita maksaan kovaa katetta,
Yksi oleellinen ongelma tässä ajatusmallissa on: ei (minkään maan) valtio pysty verottamaan esimerkiksi Goolen hyvää tuottavuutta. Suomessa valtio pääsee verottamaan käytännössä ainoastaan Googlen Suomen työntekijöiden palkkatulot – jotka ei hirveästi poikkea minkään perusinssin tuloista. Googlen kotimaakin saa tyytyä olemattmaan osuuteen ulkomailta kerätyistä tuloista. Googlen hyvä tuottavuus hyödyttää siis pääasiassa Googlen omistajia ja sitä jossain palveluntuottajia (ja verottajaa) siellä missä he sattuvat tuota varallisuuttaan kuluttamaan. Osa tuosta varannosta palautuu (ehkä ja toivottavasti) polttoaineeksi uusille start-upeille – jossain maailmalla.
Kiitokset mahtavista kommenteista kaikille keskusteluun osallistuneille. Muutaman viikon päästä taas uusi kolumni Tekniikka&Taloudessa.
Otantasi on hieman suppea. Startupeista 90 % epäonnistuu eivätkä ne tuota koskaan mitään. Googlen tapaisia yrityksiä syntynee startupeista Suomen kokoiseen maahan ehkä kerran vuosisadassa tai vähemmän. Kun tämä hukkatyöpanos lasketaan mukaan, ei startupien tuottavuus taidakaan olla sen suurempi kuin muilla yrityksillä.
Kauno – Tottakai osa startupeista epäonnistuu. Tämän laskun kannalta sillä ei mielestäni ole merkitystä niin kauan kuin superonnistujissa luodaan tuo 20,000 työpaikkaa, joissa työn tuottavuus on 10x telakoihin verrattuna. Epäonnisissa startupeissa tämän ulkopuolella kokonaisimpakti on Suomen kannalta varmasti vähintään sama kuin euroa pelkästään Suomessa pyörittävissä palveluyrityksissä.